Vietimme Portugalissa tällä kertaa koko kuukauden. Kuukausi
on hyvä aika olla, sillä silloin yleensä ehtii tehdä siellä sen mitä haluaa ja
neljän viikon mittaan sopii jo muutamat säävaihtelutkin eivätkä ne juuri
haittaa.
Vuokrasimme asunnon tälläkin kertaa Jean-Pierre ja Gigi
Salvatilta, joiden asunnon olemme vuokranneet aiemmin jo kahdesti. Huoneisto on
meille hyvin sopiva: 2 makuuhuonetta, 2 kylpyhuonetta, isohko olohuone ja
parveke. Huoneisto sijaitsee ylimmässä kerroksessa ja parvekkeelta on näköala
merelle, siis Atlantin valtamerelle. Asunto on vajaa 100 m2 kokoinen, hyvin
siisti, ja kaikki toimii moitteettomasti. Keittiökin on riittävä, jotta siellä
voi tehdä ruokaa. Tänä vuonna teimmekin kotona ruokaa ehkä enemmän kuin koskaan
aikaisemmin.
 |
Kauniisti sisustettu olohuone
|
Jean-Pierre ja Gigi ovat valloittavan mukavia ranskalaisia,
joilla on kaksi asuntoa Olhãossa ja joita kumpaakin he vuokraavat. Marina
Villagen residenssissä he eivät itse ole asuneet, vaan se on pelkästään
loma-asukkaita varten. Heidän toinen asuntonsa sijaitsee vanhan, historiallisen
keskustan alueella ja on vanha ”kalastajien talo”, jonka he ovat remontoineet
varsin kauniiksi. Kun he saavat sen vuokralle, he muuttavat asumaan
asuntoautoon tai menevät joksikin aikaa kotiinsa Ranskaan. Ranskaan he nytkin
suuntaavat heti meidän lähdettyämme pariksi kuukaudeksi, sillä he eivät yleensä
vuokraa asuntojaan talviaikaan. Tapasimme heidät kerran heidän kotonaan ja pari
muuta kertaa kauppahallin kulmalla lauantaisin. Viihdymme toistemme seurassa
hyvin, vaikka kielimuuri välillä nouseekin aika korkeaksi.
Aika meni aika nopeasti. Pari ensimmäistä viikkoa oli
todella kaunista ja kuumaa, joskus hiukan liiankin kuumaa, yli 30 astetta,
mutta pari viimeistä viikkoa oli tuulista ja muutamina päivinä sateistakin.
Kova myrsky yllätti lokakuun viimeisellä viikolla, jolloin tuuli painoi yli 70
km/h ja kaatoi puita. Pihassamme olevan jakarandapuun oksa katkesi ja kaatui
automme katolle. Onneksi mitään pahempaa ei tapahtunut eikä jälkiä jäänyt auton
kattoon. Marraskuun alussa yöt alkoivat viiletä eikä päivälläkään ollut enää
ihan kahtakymmentä astetta. Lähdömme jälkeen lämpötilat alkoivat taas
ironisesti nousemaan. No semmoista se on. Olemme usein miettineet, pitäisikö
viipyä siellä vielä pidempään. Säiden puolesta voisi olla oikein mukavaa, kun
vertaa tähän ”lonkerosäähän”, jonne saavuimme kotiin tultuamme. Olhão hiljenee
talven tullen aika paljon, monet ravintolat menevät osaksi aikaa kiinni. Mutta
siitäkin huolimatta olisin siellä vielä marraskuun hyvin mielelläni.
 |
| Alcoutim |
Tänä vuonna kuljimme vähemmän kuin aikaisemmin. Siihen on
parikin syytä. Olemme aikaisempina vuosina kolunneet koko Algarven rannikon
aika tarkkaan, tosin itäosan paremmin kuin länsiosan. Ja toiseksi ikä alkaa jo
nostaa hieman kynnystä kulkemiseen. Enää emme oikein jaksa kulkea samalla
tavoin kuin aikaisemmin. Vähintään joka toinen päivä on pidettävä ”lepopäivä”.
Toisaalta kävely pitkin Olhãon pieniä kujia on aina mukavaa ja sieltä löytää
paljon uusia asioita. Toki kävimme uusista paikoista kuten Alcoutimissä, aivan
Espanjan rajalla sijaitsevassa pikkukaupungissa, ja Alvorissa, joka taas
sijaitsee aivan Portimaon vieressä. Kivoja ja kauniit paikkoja kummatkin. Alcoutimistä
ajeltiin kotiin ylänkö-, vuoristoalueen kautta ja se automatka oli hieno,
maisemat välillä henkeäsalpaavan kauniita. Löysimme myös uusia Ria Formosan
luontopolkuja, joilla on kiva kävellä ja tarkkailla luontoa. Tavira ja Loulé
kuuluvat vakiopaikkoihin, joissa on aina mukava käydä.
Olemme usein myös pohtineet mennä joskus jonnekin muuhun
kaupunkiin. Mutta kyllä Olhão on saanut meidät puolelleen rauhallisena, ei niin
vilkkaana turistikaupunkina. Hyvä asunto, hyvä sijainti ja tuttu ympäristö
kyllä vetävät niin kauan kuin yleensä siellä jaksamme ja voimme käydä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti